Ratinan salissa kävi vilske, kun alueradion toimittaja saapui paikalle haastattelemaan valmentaja Marita Niemistä tyttöjen voimisteluharrastuksesta. Reportterin huomion vangitsi aluksi iloinen poikalauma, joka vauhdikkaasti kiersi temppurataa.
”Keitä nämä ovat?” hän kysyi hämmästyneenä, kun kymmenvuotiaat leiskauttivat hevoselta ilmalennon vaahtomuovimonttuun.
”He eivät ole Tampereen Voimistelijoiden väkeä, vaan jääkiekkoilijoita, jotka käyvät täällä syksyn ajan meidän vetämissä harjoituksissa”, Nieminen selvensi.
Varalan urheiluopiston tatamilla suomenmestarijudoka Marko Haanpää näytti pojille, miten lattiaan tömähdetään turvallisesti. Sitten hän opasti kamppailutaitoja lajiharjoitteiden avulla. Kiekkoilijanaluille harjoitukset päättäneet sumopainiottelut olivat mieluisimpia.
Koripallon saloihin poikia evästi nokialainen Juha-Pekka Ruuska. Tunti pari hujahti hetkessä pallonkäsittelyä, liikkumista ja peliälyä kehittävien leikkien merkeissä.
Kaukaloon joukkueen valmentajatroikka toi saksalaisen taitoluisteluvalmentaja Stefan Zinsin. Hän opetti pojille terän käyttöä luistelussa. Yksinkertaiset harjoitteet ja monet toistot tekivät terää luistelutaidolle. Itäsaksalainen kuri veti kyllä nuorten ilmeet vakavaksi.
Turnausmatkalla Espooseen joukkue pysähtyi Helsingissä Tamminiemessä. Opas esitteli presidentin kotia. Kierroksella hän alkoi kysellä pojilta Kekkosen urheilulajeista, seurasta ja vaiheista. Joku pojista kailotti aina oikean vastauksen.
”Mistä te pojat tiedätte nämä asiat?” opas ihmetteli.
”Valkut pitivät meille Kekkos-aiheisen tietovisan matkalla.”
Elettiin 90-lukua ja Kangasalla ei vielä ollut jäähallia. Ehkä siksi joukkueessa oli viisi poikaa Kangasalta. Tuolloin Tampereen seudulla kiekkoilijoiden lajivalinta tehtiin jo sikiövaiheessa. Luistimet jalkaan kolmevuotiaille ja talvisin sata tuntia höntsyluistelua lähikentillä.
Tamperelaisseuran valmennuspäällikkö neuvoi valmentajia ja heitä kannustavia vanhempia laittamaan jäitä hattuun, koska näistä vesseleistä ei todennäköisesti kukaan yltäisi liigaan saati Suomen mestariksi. Kilpailu on niin kovaa. Tästä valmennustroikka päätteli, että poikien on sitten juniorivuosina tärkeää päästä voiton makuun.
Bussikuskia joukkueenjohtaja ohjeisti turnauksissa.
”Ajoita paluu sitten finaalipelin jälkeen.”
Vesselit voittivat turnauksia ja aluemestaruuden useana vuonna. Yhdestä, joka Ratinassa teki käsinseisonnan laakista, tuli aikuisena maailmanmestarikin.
Jääkiekkoliitto toimi viisaasti, kun se sijoitti osan kotikisojen tuotosta taitovalmentajiin. Nuorimmat tarvitsevat asiantuntevimmat valmentajat, joita vanhempien tulee tukea. Korkotuottoja ehdotan käytettäväksi nykykiekkovanhempien tapakasvatukseen. Kaarina Suonperä liiton lähettiläänä kertomaan miten käyttäydytään kaukalon ulkopuolella.
Teksti julkaistu Kangasalan Sanomissa 6.2.2015.
