Ennen nettiaikaa kodeista löytyi Kodin lääkärikirja. Niin meilläkin. Lastemme oireillessa sen sivuilta oli kätevä tutkia, mikä tauti on kyseessä. Sairaudet olivat kirjan hakemistossa aakkosjärjestyksessä ja oireet selkeästi kuvattuina. Vaimon kanssa tapana oli etukäteen vähän selvittää taudinkuvaa ennen kuin veimme lapsen lääkäriin.
Esikoistytär oli saanut kolmipyöräisen pyörän. Sillä isän silmäterä huristeli innoissaan koko päivän ympäri kotiamme. Illalla korvani kuuli, että nyt tyttärellä ei ole kaikki kunnossa. Virtsatessa kirveli. Kodin lääkärikirjasta minulle selvisi yön aikana, että hänellä on virtsatietulehdus.
Aamulla riensin tyttäreni kanssa lääkäriasemalle ilman ajanvarausta mutta heti. Siellä vietimme isä-tytär-laatuaikaa kolme tuntia. Nestetankkaamisen, maanittelun ja lepyttelyn jälkeen sain toisella yrittämällä virtsanäytettä riittävästi purkkiin. Hikisen odottelun jälkeen viljelytulokset valmistuivat.
Istuimme nuorehkon mieslääkärin pakeilla. Hän kuunteli aluksi minun, reippaan pikkupotilaan isän, diagnoosia.
”Viljelytuloksissa ei kyllä ilmennyt mitään virtsatietulehdukseen viittaavaa. Mistään vakavasta ei tässä tapauksessa ole kyse”, lääkäri sanoi lievästi vaivautuneena.
Sitten minulla välähti. Runsas pyörällä ajohan se oli saanut paikat helläksi. Hämilläni sopersin jotakin, otin tytön kainalooni ja palasimme kassan kautta uupuneina mutta helpottuneina kotiin.
Keskimmäisen tauti iski äkisti ja lamaannuttavasti. Vauvan petissään hän yhtäkkiä tuntui ikään kuin menettäneen tajuntansa. Hän makasi liikkumatta ja elottomana.
Oireiden liittäminen mihinkään Kodin lääkärikirjasta löytyvään tautiin ei hakuammunnalla ja kiireessä tuottanut tulosta. Hätäännyimme.
Siltä istumalta äiti vei pienokaisen taksilla terveyskeskukseen. Minä jäin sydän syrjällään selailemaan kirjaa.
Kun lääkäri sai kiiretapauksena tuodun vauvan tutkittavakseen, poika hymyili ja sätki jalkojaan eloisasti.
”Mistähän on nyt kyse?” lääkäri uteli.
Vaimoni oli kuvannut oireet ja veremme pysäyttäneen tilanteen tarkasti. Kantti ei enää riittänyt toteamaan, että kyseessä taisi olla kakkapinnistyksen jälkeinen autuas pitkittynyt velttoustila.
Nuorimmaisen kohdalla oireet täsmäsivät opuksen kuvaukseen korvatulehduksesta. Poikavauva haroi toistuvasti sormillaan korvan seutua. Löysin korvasta töhnää. Nyt oli syy viedä vauva vastaanotolle.
Lääkäri tähysti sekä oireilevan että terveen korvan moneen kertaan. Lopulta hän vakuutti molempien korvien olevan kunnossa. Töhnä osoittautui velliksi, jota poika oli itse onnistunut tunkemaan tuttipullosta korvaansa.
Koskaan ei kuulemma terveydestä maksa liikaa. Eivät edes ylihuolehtivaiset vanhemmat, joiden maalaisjärjen korvasi aikoinaan Kodin lääkärikirja. Kirjasta ovat jäljellä vain muistot. Myimme sen jo aikaa sitten kirpputorilla.
Teksti julkaistu Kangasalan Sanomissa 5.9.2014
