Presidenttimme lukuaineiden keskiarvo yo-todistuksessa oli 6,5. Sauli jäi toiseksi meidän hulvattomien poikien vertailussa. Minulla oli 6,9 vuonna 1971. Sattumalta vaimoni keskiarvossa olivat samat numerot kuin minulla, mutta toisinpäin. Älliä hänellä oli kuusi ja itselläni viittä vaille.
Lukioon menostani ei kotona juuri keskusteltu. Nelilapsisen perheen nuorimman osana oli käydä sisarusten viitoittamaa koulutietä, lukioon ja matikkalinjalle. Haaveet ranskan opiskeluista saivat jäädä. Matematiikan yo-kokeissa laskin pari laskua. Loput tehtävät olivat hepreaa. Poistuin koesalista ajatellen, että luetaan kesällä ja syksyllä koe uusiksi.
Omaksi ja opettajani yllätykseksi englannin koe meni yläkanttiin. Seiskan joulunumerolla englannin ällä plus oli jo lähes uroteko. Vielä suurempi yllätys oli se, kun näin toukokuussa oman nimeni lehdessä ylioppilaaksi päässeiden listassa. Englannin ällä plus oli korvannut matematiikan i-plussan. Voi sitä riemua. Minusta tuntui kuin olisin halunnut halata jokaista vastaantulijaa. Arvosanoista viis, koulu on lopullisesti ohi.
Lakkiaisten jälkeen alkoi armeija. Urheilusaavutuksieni myötä pääsin Santahaminaan urheilujoukkoihin. Sittenkin kannatti treenata koulumenestyksen kustannuksella. Siviiliin astumisen kynnyksellä kuulin, että Kauppakorkeakouluun pääsisi nyt myös pääsykokeen perusteella. Pääsykoekirjoissa ainoa matematiikkaan viittaava asia olivat sivunumerot. Silloin meikäläinen otti ensimmäistä kertaa lukuhommat yhtä vakavasti kuin urheilun. Monivalintakokeessa ruksit olivat kohdillaan ja paikka opiskelemaan aukeni.
Minusta tuli ekonomi 1976. Kukaan ei ole kysynyt koulumenestyksestäni neljän vuosikymmenen aikana. Ekonomin tutkinto, ura kansainvälisissä ja liike-elämän tehtävissä ei kaatunut poikamaiseen hauskanpitoon ja urheilemiseen lukioaikana.
Mahdollisuuksia alle seiskan keskiarvolla on vaikka presidentiksi. On tärkeää, että jatkossakin on myöhäisheränneille oppilaille korkeakouluihin pääsykokeita, joissa voi näyttää kyntensä. Ja vaikka presidentiksi ei pääsisikään ensimmäisellä kerralla, niin jo toisella voi tärpätä.
Teksti julkaistu Metro Helsinki lehdessä 27.5.2013
En tiennytkään että Salella oli noin huono todistus. Olen Mikko Loikkasen kanssa yhtä mieltä – ei koulutodistus kerro vielä mitään siitä kuinka elämässä pärjää. Jos nyt vertaistukea tarvitaan, niin voin kertoa, että itse olen numerosokea, vaikkei kuuskytluvulla sellaisesta tiedetty. Matikasta tuli vaivoin a. Halusin toimittajaksi, olin näppärä kirjoittamaan juttuja, mutta assari sanoi, ettei sinusta mitään toimittajaa tule. Tuli diplomaatti ja kirjoitin muistioita koko urani. Nyt olen onnellinen eläkeläinen.
Tsemppiä vaan kaikki nuoret. Vaikka sanotaan, että elämä kantaa, voi sitä toki kannatella vähän itsekin, ja hankkia opiskelupaikka.