Talven pakkasaamuina avolava-auto karauttaa kentän viereen. Tottuneesti oranssiliivinen kunnan työntekijä vetää letkun jäälle ja luo uuden liukkaan jääkerroksen.
Pian keltaliiviset päiväkodin lapset kirmaavat jääkentällä. Oppimisen riemu on rajatonta, kun he harjoittelevat liukumista ja kiertävät keiloja. Lopuksi punaposkiset kiitäjät ajavat takaa pakoilevaa ohjaajaa, ja kuuluu riemunkiljahdus.
Pari vuosikymmentä sitten naapuruston isät jäädyttivät kentän kunnan luovuttamalla letkulla ja putsasivat lumen Vehmaisten kaukalolta saadulla kolalla. Talkoohenkeä riitti, kun pelaajanalut pelasivat kahteen maaliin valojen sammumiseen asti.
Kunta ansaitsee kiitoksen kentän ylläpidosta. Kun kevätaurinko sai sulatettua jään, ylläpito-osasto pääsi lanaamaan kentän. Nyt se on valmis nuorten itsenäistymisriitille.
Aiemmin mopo- ja nykyisin mautopojat, ei skootteritytöt, kurvailevat kentälle omat kaahausjälkensä ja kerrostalon ikkunoihin pölykerroksen. Virhepomput eivät poikia huoleta, koska he eivät pelaa.
Mitä pienet keväällä, sitä isot kesällä. Hellepäivänä betoniporsailla eristetylle kentälle on parkkeerattu enimmillään viisikymmentäviisi autoa. Kun kuljettajilta kysyy, miksi he tuovat autonsa kielletylle paikalle, lammassielut vastaavat, että muutkin tekevät niin. Sittemmin tapa on loppunut. Kiitos siitä.
Eräänä päivänä kunta järjesti kertarysäyksenä maisemallisen yllätyksen. Kenttää reunustava poppelirivistö oli parturoitu matalaksi. Minulta lähiasukkaana kukaan ei ollut kysynyt yhtikäs mitään. Pälkähti mieleeni, onkohan tässä rikottu maankäyttö- ja rakennuslakia, joka edellyttää naapurien kuulemista.
Myöhemmin puutarhaosasto istutti tilalle pihlajat. Pihlajien kohdalla toteutuu nyt kunnallisen viranhoidon vanha hokema. Aika hoitaa pihlajia, ja vuosikymmenen kuluttua aika on jo hoitanut.
Muutama vuosi sitten kunnan esittämässä osayleiskaavaluonnoksessa oli esillä vaihtoehto, jossa Liutun rannan virkistysalueille ja kentälle esitettiin kerrostalorakentamista. Asiasta pidettiin tiedotustilaisuus, ja osayleiskaavaluonnokseen sai ottaa kantaa.
Liutun asukkaiden postilaatikoihin tuli asiasta tiedote. Joku kiitteli, että kerrankin kunta tiedotti asiasta hyvin. Kannanottoja tuli kahdeksankymmentä, joista lähes kaikki koskivat Liutun aluetta. Liutun rannan koskemattomuutta suojeleva facebook-ryhmä sai myös runsaasti jäseniä.
Käsittelyprosessin aikana varauduin mielenilmaisuun. Sinä päivänä, kun Liutun rantamaisemiin iskeytyy lapio virkistysalueen tuhoamiseksi rakennuksilla, muutan kirjani kesämökkipaikkakunnalleni.
Liuttu on ollut ja on hyvä paikka elää ja virkistäytyä, vaikka elintarvikekauppa Paroni lakkasi neljännesvuosisata sitten, aatteen voimalla järjestetyt lasten Liutun ympärijuoksukilpailut rantajuhlineen hiipuivat ja alueen puita on kaadettu tasaiseen tahtiin.
Teksti julkaistu Kangasalan Sanomissa 17.5.2016.
Hei, Niin se on. Karavaani kulkee, eikä lähidemokratia toimi. Näitä murheellisia lauluja kuuluu Suomen eri osista jatkuvasti. Suurimpia kauhistuksen kohteita on nyt Guggenheim villitys. Pitäisi maksaaa pari miljoonaa vodessa ja rakentaa talo kaupungin parhaalle paikalle. Arkkitehtikilpailunkin voitti joku japanilainen opiskelija. Omilta kulttuuri-instituutioiltamme on leikattu rahat..
Valitettavasti pakinoitsijan aie muuttaa kirjansa mökilleen ei onnistu. Yritin sitä noin kymmenen vuotta sitten. Alue oli kaavoitettu kesämökkialueeksi, eikä sinne annettu pysyvää asumisoikeutta. Että sillee. Ei kelvanneet verorahat.
Ainakin pakinoitsijan kannattaa tutkia oman mökkikuntansa kaavoitusviranomaisilta asiantilaa.