Kalevi oli saapunut vanhaan opiskelukaupunkiinsa. Hän piipahti lounaalle yliopistolle. Muistot vuosikymmenten takaisista railakkaistakin opiskeluajoista nousivat hänen mieleensä.
Professori Muukkonen päätti luentonsa. Tommi poistui salista ja meni katsomaan julkisoikeuden lopputentin tuloksia. Nopea silmäys ja hänen katseensa osui listaan, jossa oli hänen nimensä ja perässä 5/5. Sitten hän poikkesi juristikillan toimistossa. Killan puheenjohtajana hän lähetti kutsun professori Hopulle tulla alustamaan killan kokoukseen. Vatsa alkoi jo kurnia.
Ruokala oli täynnä, kun Tommi haki paikkaa.
– Onks tää vapaa?
– Toki, istu alas, Kalevi vastasi ja esittäytyi.
– Oon Jaatisen Tommi, oikikselta. Ei oo varmaan törmätty.
– Ei, olen käymässä täällä vaan lääkäripäivillä.
– Onks mielenkiintosta?
– No tänään on ollut pari alustusta, toinen omani, aiheina ’Hyvän vanhuuden rakennuspalikat’ ja ’Jeesus – puuseppä vai parantaja’.
Molemmille maistuivat silakkapihvit ja keskustelu virisi. Tommi intoutui, kun hän koki, että lääkäri aidosti kuunteli hänen ajatuksiaan. Kaleville selvisi, että Tommi uskoo ihmisten tasavertaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja itseensä. Jeesuksella, Buddhalla ja jumalilla ei ollut sijaa hänen maailmassaan. Raamattua hän ei ollut koskaan edes avannut saati lukenut. Molemmat kannattivat JYPpiä.
He joivat jo kahvia, kun Kalevi tokaisi.
– Sinä vaikutat hyvin lahjakkaalta.
– No, tällä alalla pärjäilee kun viihtyy lukusalissa.
– Enpä ihmettelis, jos sinä istuisit jonain päivänä Korkeimman oikeuden jäsenenä.
– Ans kattoo, mikä ettei. Ei se ny ihan vieras ajatus oo.
– Kun sinä oot oikeuden tuomari, pidäkkö yhden asian mielessä.
– Jaa minkä?
– Lupaa, ettet langeta kenellekään lopullista tuomiota ennen kuin oot tutustunut kaikkeen mahdolliseen todistusaineistoon.
Tommi katsoi Kalevia tyrmistyneenä. Ymmärsikö hän oikein? Tommin äänensävy muuttui sellaiseksi, jota asianajajat käyttävät televisiossa valamiehistön edessä.
– Se on sata varma. Tuomarin velvollisuus on tutkia tarkasti kaikki todistusaineisto. Sehän kuuluu jo ammattietiikkaan. Kuinka sä voit edes kuvitella, että mä mokaisin niin?
– No en epäile sua, mutta mulla olis vielä pyyntö sulle.
– Voisitko luvata mulle, että et määritä lopullista kantaasi siihen kuka Jeesus on, ennen kuin olet tutustunut silminnäkijöiden todistukseen hänestä Uuden testamentin evankeliumeissa?
Tommin ilme ja keho jähmettyivät. Hän oli tovin vaiti. Suu aukesi, mutta samassa joku tönäisi olkapäähään.
– Ookko lähössä laudatur seminaariin, kurssikaveri kysyi?
– Onks kello jo niin paljo? Tänks, oli kiva jutella. Mun tarttee kelata tota viimestä.
– Menestystä sulle uralla ja hyvää pääsiäistä.
Tommin päässä pyöri vielä äskeinen keskustelu.
– Mistä te heititte läppää?
– Siitä taivaan ja maan väliltä. Ei oo ennen tapahtunu, mutta mulle tehtiin vanhanaikaine längistä.
Teksti julkaistu Kangasalan Sanomissa 23.3.2016.
Noniin. Luin Todistusaineiston ja sanoisin että viimeinen lause kruunasi kivan kirjoituksen. Tosin ei-uskova oikeassa elämässä vain kohauttaisi olkiaan Jeesus-jutuille (oma kokemus sanoo näin). Mutta neuvokkaasti kirjoitettu!