
Sain tänään käsiini esikoisteokseni Uskallus Näkymiä yrittäjyyteen. Puolitoista vuotta aiemmin alkanut prosessi sai odotetun päätöksen. Ennen kirjoitusvaihetta olin vetänyt kaksitoista TE-toimiston yrittäjäkurssia Helsingissä reilun kolmen vuoden aikana. Kun kurssit loppuivat 2019, minulla jäi levy päälle.
Koronakeväänä pääsin flow-tilaan, jonka ansiosta käsikirjoitus syntyi puolessa vuodessa. Tekstin työstäminen kokeneen editoijan kanssa vei toiset puoli vuotta. Lopun aikaa hain kustantajaa tuloksetta.
Ajatus kirjoittamisesta oli alkanut kiehtoa minua 2012. Ilmoittauduin Luovan kirjoittamisen kurssille. Kurssiesittelyssä ilmoitin, että haluan oppia kirjoittamaan lyhyitä novelleja. Myöhemmin vaimoni valisti minua, mikä on romaani ja mikä novelli.
Ensimmäiset julkaistut tekstini ilmestyivät Tampereen Aamulehdessä. Tekstiviestisivulla esimerkiksi seuraava ylitti julkaisukynnyksen: ”Kävin Helsingissä autolla, ja aikaa paloi ruuhkissa. Ei Tampereella ole ruuhkista tietoakaan. Kerran kyllä Kuntokadulla ajoin autojonon perään, joka seisoi ja seisoi. Lopulta huomasin olevani taksijonossa.”
Sitten suoritin Journalistisen kirjoittamisen kurssin. Kotipaikkakuntani Kangasalan Sanomiin sain kirjoittaa 20 kolumnia. Toimitukseen tuli yksi palaute. Olin taivuttanut Kangasala-sanan väärin.
Aamulehteen hain kesätoimittajaksi. Tekoälyllä varustettu robotti vastasi minulle. Kiitos hakemuksesta. Tällä kertaa valinta ei osunut sinuun. Suorittamalla opiskelut loppuun ja hankkimalla työkokemusta parannat mahdollisuuksiasi tulevaisuudessa. Kysyin robotilta, että mitä suosittelette minulle. Minulla on ekonomin tutkinto ja yli 30 vuoden työkokemus. Seuraavaksi sain sähköpostia tunneälykkäältä ihmiseltä, joka pyyteli anteeksi. Oli kuulemma aiempi viesti lähtenyt vahingossa.
Yhtä tekstiäni tarjosin kerran Aamulehdelle. Toimituspäällikkö vastasi, että juttua ei julkaista, mutta sen idea kiinnostaa. He olivat valmiita maksamaan siitä neljä elokuvalippua. Kieltäydyin.
Vuosien saatossa kirjoitin omaelämäkerrallista romaania. Vähitellen useampia kirjan aiheita muhi mielessäni. Mutta ongelmana oli saada ensimmäinen tuutista ulos. Aamulehden pitkäaikainen toimittaja ja pakinoitsija antoi minulle helpottavan neuvon: ”Älä kirjoita kirjaa. Kirjoita ensin yksi luku, sitten toinen jne. Vasta myöhemmin yhdistä ne yhdeksi kokonaisuudeksi.”
Näin kirjoittaminen sitten eteni. Alkuperäinen romaaniaihe vaihtui tositarinalliseksi tietokirjaksi. Moimilo Oy:n kustantama Uskallus käsittelee kahtatoista kysymystä, joita jokainen yrittäjäksi aikova kohtaa jossain vaiheessa. Vastaan kysymyksiin kuvaamalla omaa yrittäjän arkeani, oman polun löytymistä, kasvua, onnistumisia ja virheitä. Kirjan kannen on taiteillut guatemalalainen yrittäjäkurssilainen Omar Escalante. Nyt kirja on painettu. Yhteensä 114 sivua pehmeissä kansissa. Kymmenelle ennakkotilaajalle, joista kukaan ei ole sukulainen, kirja on jo lähtenyt. Varastoon jää 490. Lopulta lukija ratkaisee, onko kirjoittaja wannabe.
Hei Mikko,
olipa antoisaa lukea sun matkaasi kirjailijaksi. Avoin ja inhimillinen tarina. Osaat kuvata vastoinkäymisetkin sopivasti huumorilla sävytettynä. Tuo teksti kyllä suorastaan velvoittaa tarttumaan Uskallukseen.
Terve Mikko,
onneksi olkoon hienosta suorituksesta!
On aina hienoa saada jokin unelmistaan toteutetuksi. Se luo mielihyvää ja vahvistaa itsetuntoa. Mutta ennen kuin maali saavutetaan, vaaditaan pitkäjänteisyyttä, itsekuria ja ennen kaikkea työtä. Kerroit, että kirjoittamiseen meni puoli vuotta. Mutta mielessäsi asia oli ollut varmaan paljon pidempään. Kirjoittaminen vaatii aina aikaa.
Netistä huolimatta kirja on säilyttänyt tiedon levittäjänä edelleen vahvan aseman. Painatuskulut ovat alentuneet, mikä on merkinnyt tarjonnan monipuolistumista. Tähän joukkoon kirjasi on oivallinen lisä.
T:ER